Edenvale Showjumpers

Czarina Amnestria on ihanaakin ihanampi uutuus Czar Showjumperista. Olin jo pidemmän aikaa salakavalasti metsästänyt hannovereja - kaksipolviset hannoverit tuntuivat olevan toisilleen poikkeuksetta sukua, joten uusi veri ei ollut lainkaan pahitteeksi. En silti koskaan ajatellut lähteväni Venäjälle asti, itse kun en jostain kumman syystä ollut koskaan innostunut kyseisen maan hevoskulttuurista. Ennakkoluulot ylittäen päätin kuitenkin katsastaa suositellut tilukset. Tamman hakureissu oli itsessään melkoinen urakka, aina viisumin anomisesta talvivaatteiden ostamiseen asti. Pääsin perille yllättäen loukkaamatta tällä kertaa ilmatilaa, jopa aina Czariin asti. Olin odottanut jotain eksottista lomakohdetta missä jäähotelli palvelee asiakkaitaan kylmin drinkein, mutta Sacrificialin tilukset vaikuttivat valitettavasti tuiki tavallisilta. Pettyneenä tuhahdin pihan kivetyksille ja karvaisille tallikissoille, tosin unohdin romanttisten maisemien kaipuun heti kun tallista asteli ulos tummanpunaruunikko tamma. "Siinä", tokaisin brutaalisti, heittäen muhkean setelitukon naisen kouraan.

 

Minä vakaasti uskon, että Ada loukkaantui selvästi sen epäkorrektista myyntitapahtumasta. Olkoot tallihenkilökuntani mitä tahansa mieltä "typerästä elukoiden personifikoinnista", minä en viitsi aivojani turhalla realistisuudella vaivata. Sacrificial kuvasi tammaa rauhalliseksi ja nöyräksi tapaukseksi, mutta hevosesta kuoriutui meillä kotona pikemminkin ihmisiä seiniin liiskaava hirviö. Liekö viidakkokuume aiheuttanut hevosessa moiset muutokset? Varmaa on ainakin se, että Ada ei ole kenenkään lempihoidettava - tamma kuopii, puree ja potkii. Turvahanskojen kanssa mustelmilta mitä todennäköisemmin vältytään ainakin hetken aikaa, kunhan Adaa ei jäädä puunaamaan tuntikausiksi. En voi millään tavalla mainostaa tammaa yhteistyökykyiseksi, niin nyrpeästi se alamaisiinsa suhtautuu. Satulan kanssa varsinkin saa todella varoa, ettei yllättäen joudu kipakoiden potkujen uhriksi. Myös kaviot kannattaa puhdistaa ripeästi, sillä kenkkumaisina päivinään Ada on jopa loikannut muutamaan otteeseen kiljahdellen pystyyn. Mokomakin draamakunigatar.

 

Pakkopilttuuseen teljetty Ada ei toivottavasti pääse eläinlääkärin saati kengittäjän kimppuun, mutta ei tamma helpoksi tee työtään tekevien ihmisten urakkaa. Huulipuristimen avulla voidaan selviytyä monista ikävistä päivän tapahtumista, muun muassa pään kastelusta sekä haavojen paikkauksesta.

 

Adaa ei vain viedä ulos, sen taluttaminen on lähinnä mutaista selviytymistaistelua. Tammalla on tapana jo tallin ovella säpsyillä kaikkea mahdollista; liian kirkasta aurinkoa, lentäviä lehtiä... Ada saattaa vaikuttaa perässä vedettävältä muulilta, mutta se onnistuu joka halvatun kerta yllättämään yhä uudestaan epämääräisillä syöksyillään. Kiinni tämä otus ei tietenkään anna, pitäähän sitä nyt karkureissuillaan tuhota kaikki mahdollinen naapurin pellosta alkaen. Ruoalla Adaa ei takaisin houkutella - tamma on muutenkin ruoka-aikaan nirso ja äksy. Ei tamma sentään ole muiden nelijalkaisten kanssa epäsosiaalinen kammotus, vaikkakin toisinaan Ada sortuu potkimaan samalle ruohotupsulle uskaltavia barbaareja turhan kipakasti.

 

Selkäännoususta ei tamma piittaa lainkaan, sen olen huomannut näiden vuosien aikana. Milloin Ada luimii ja yrittää juosta karkuun, seuraavaksi se naksuttelee hampaitaan uhkaavasti iholla. Satulasta käsin tarkasteltuna ei tamma ole silti mikään demonimainen hirviö. Toki Ada helposti reagoi vähänkään liian koviin apuihin pukittamalla ja saattaa säpsyä näkymättömiä hobitteja, mutta muuten tamma osaa kulkea tasaisesti ohjan ja pohkeen välissä. Varsinkin lisätyissä askellajeissa Ada loistaa, väistöt eivät taas onnistu niin hyvin. Töitä saa silti tehdä, että Adan saa täysin kuulolle ja luottamaan ratsastajaansa.

 

Estekentällä niskojaan nakkeleva tamma ei ole mikään helpoin ratsu, etenkin kun esteiden jälkeen Ada saattaa muuttua suustaan vahvaksi. Lennokkaasta vaikutelmasta huolimatta tamma palautuu kyllä avuille, kunhan ohjiin ei jäädä roikkumaan. Tiukoissa kaarteissa Ada kääntyy hiuksenhienoilla avuilla, ollen hetkessä valmis edessä olevaa estettä varten. Tamma ei kuitenkaan tee ratsastajansa työtä, yksin jätettynä Ada saattaa helposti lyödä liinat kiinni. Istunnasta tamma on hyvin tarkka, myös pudotuksia saattaa sadella mikäli ratsastetaan linjat päämäärättömästi. Rohkeana ratsuna ei Ada onneksi sentään kyttää erikoisesteitä, mutta silti varsinkin tällaisille kummallisemmille esteille on syytä ratsastaa hyvässä temmossa ja tarkkaavaisella tiellä.

 

En voi suositella maastoratsuksi Adaa, niin vauhkosti se kun toisinaan käyttäytyy. Viidakkopolulla ravaileva tamma voi tuntua tyyneeltä, mutta jo pieni rasahdus riittää aiheuttamaan syöksylähdön. Autoja Ada ei sentään varo, ellei ohittaja soita torvea tai ärjytä moottoria suoraan kohdalla.

 

Varsin omalaatuinen tamma osaa olla etenkin lastauksessa. Tunnin yrityksen jälkeen Ada saattaa kävellä suoraan sisään rauhallisesti, vaikka sitä ennen se olisi teutaroinut kuin mikäkin vähäjärkinen orava. Taitaa mokomakin otus pitää meitä täysin pilkkanaan... Sentään liikkuvassa autossa Ada osaa seisoa nätisti, paikallaan olevassa ei. Purujen kuopiminen ja hyöriminen ovat vain alkusoittoa, mikäli tamma ei pääse ulos nopeasti. Kilpailupaikalla Ada on samanlainen - verryttelyssä se keskittyy esteisiin, mutta karsinassa ollessaan rauhoittavat tulisivat välillä tarpeeseen. Ihme kyllä, estradilla ollessaan Ada on suorastaan raivostuttavan tyyne. Yleisöä tamma ei tunnu edes huomaavan esteiden seasta, mitä nyt Ada saattaa pukitella taputusten aikana ilkikurisesti.